Neljäs viikkoni Derry~Londonderryssä alkoi töissä suuren tavarastin purulla. Ensiksi piti tarkistaa, että tavaraa oli tullut oikea määrä. Onneksi päivä ei ollut kiireinen ja sain apua tavaralistojen tarkistamisessa, muuten tekisin sitä vieläkin. Kun listat oli tarkistettu alettiin tavaroita hyllyttämään.
Tavaraa oli paljon ja laaja valikoima Irlanti- ja Guinness-aiheisia mukeja, tuoppeja, laseja, magneetteja, pyyhkeitä, pullonavaajia ja postikortteja. Työpäivä oli nopeasti ohi, koska tekemistä oli riittänyt. Töiden jälkeen tapasimme suomalaisopiskelijoiden kanssa opettajan Turun Ammatti-Instituutista, joka oli tullut täkäläisen koulun vieraaksi ja samalla katsomaan miten työharjoittelumme sujuu. Menimme pubiin puhumaan ja kertomaan kuulumisemme. Illalla pubin jälkeen menin kämpille syömään ja keräämään voimia tiistaille.
Tiistaina oli vuorossa työpaikkani järjestämä kierros, jonka tarkoituksena oli tutustuttaa eri alojen yrittäjiä toisiinsa ja lisätä yhteistyötä heidän välillään, mukaan tuli myös eilen saapunut opettaja. Kierros alkoi aamulla juuri avatussa Bishop's Gate-hotellissa, jossa oli ensin pieni powerpoint-esitys vanhan hotellirakennuksen kunnostamisesta ja sen jälkeen kierros hotellissa. Hotelli oli todella hieno ja uudet huoneet olivat todella viihtyisän näköisiä, varsinkin sviitti. Hotellirakennus oli joskus toiminut kaupungin eliitin kerhotalona ja kierros sisälsi paljon tarinoita hotellin historiasta. Kunnostuksessa oli hienosti säilytetty vanhan talon hienoimmat puolet ja henkilökunta vaikutti olevan työpaikastaan ylpeä, syystäkin. Hotellin jälkeen menimme Siege museumiin, joka sekin oli uusi. Museo kertoi kaupungin 1600-luvulla tapahtuneesta piirityksestä, jonka pituutta en nyt tarkkaan muista, mutta joka tapauksessa se oli pisin piiritys Britannian historiassa. Museota ylläpiti Apprentice Boys- niminen järjestö, joka oli saanut nimensä piirityksessä kaupungin portit sulkeneiden 13 miehen mukaan. Museo kertoi myös järjestön historiasta ja sen toiminnasta sekä sisarjärjestöistä. Museon yhteydessä oli Apprentice Boys Memorial Hall, jossa sijaitsi järjestöjen kokoustilat. Museon jälkeen menimme Garden of Reflectioniksi kutsuttuun taidegalleriaan jonka sisäpihalla oli kauniisti suunniteltu puutarha. Puutarhasta suunnistettiin kaupungin vanhimpaan baariin ja samassa yhteydessä toimivaan ravintolaan, joka oli joskus ollut elokuvateatteri. Ravintolassa saimme myös maukasta kalakeittoa. Ravintola oli suuri ja elokuvateatterimainen vaikutelma oli siinä säilytetty. Sieltä matka jatkui toiseen ravintolaan Legenderry Warehouseen, joka oli enemmän bistro-tyyppinen. Siellä tarjoiltiin hyviä leipiä joiden päällä oli erilaisia täytteitä. Ravintolan yläkerrassa oli kauppa jossa myytiin tauluja, huonekaluja ja muuta sisustustavaraa. Lopuksi oli Blackbird-nimisen, vasta avatun, pubin vuoro. Pub oli todella näyttävä ja viihtyisän oloinen. Pubissa oli kuulema myös laaja valikoima erilaisia juomia ja viikonloppuisin myös live-musiikkia. Meille pubissa tarjoiltiin todella hyvää
jälkiruokaa. Kierroksen jälkeen kävin kaupassa ja menin asunnolle lepäämään, koska illalla täkäläisen koulun opettaja veisi minut ja suomalaisen opettajan Irlannin puolelle syömään ja kiertämään Donegalia. Meitä tultiin hakemaan kello kuuden aikaan ja vietiin syömään Leterkennyyn Irlantiin. Ruuaksi valitsin fish&chipsin, joka maistui paremmalta kuin ensimmäisellä kerralla. Jälkiruokana söin perinteisen irlantilaisen vanukkaan tapaisen annoksen jonka nimeä en muista. Syömisen jälkeen lähdimme ajamaan pohjoiseen samaan suuntaan kuin viimeeksi, mutta vastapäistä
rantaa pitkin. Vaikka sää oli valitettavasti taas pilvinen, olivat maisemat silti henkeäsalpaavat. Matkan varrella näkyi myös paljon lampaita, joita Irlannissa ilmeisesti kasvatetaan paljon. Pimeän tultua maisemien katsominen kävi hankalaksi ja meidät vietiin asuinnoillemme. Kello oli jo paljon joten menin suoraa päätä nukkumaan.
Keskiviikkona jatkoin sähköpostien lähettelyä bussiyhtiöille, etsin netistä ja kirjasin ylös myös lisää sähköposteja yhtiöiltä joiden tiesimme tuovan matkustajia Derryyn. Työpäivään mahtui myös tuotteiden hinnoittelua, esillepanoa ja asiakaspalvelua. Töistä menin kämpille syömään ja nukkumaan, koska tiistaista tuntui olevan univelkaa.
Torstaina sain sähköpostit lähetettyä niille yhtiöille joiden osoitteet olivat tiedossa. Tämän jälkeen aloin soittelemaan läpi yhtiöitä joiden sähköpostia ei netistä löytynyt. Toki muutamaa osoitetta en ollut ensimmäisellä kerralla löytänyt, joten jatkoin bussiyhtiöiden nettisivujen selailuakin. Olin myös kassalla ja koitin parhaani mukaan auttaa asiakkaita.
Perjantaina kirjasin ylös bussien saapumisaikoja ja matkustajamääriä ja huomasin että bussiyhtiöille lähetetyt sähköpostit olivat menneet perille. Osallistuin myös tunnin mittaiselle opastetulle kävelykierroksille kaupungin muureilla. Kierros oli todella hyvä, jopa Will Ferrell oli muutama vuosi sitten käynyt samalla kierroksella. Muureilta oli upeat näkymät kaupungin ylle ja opin taas uutta
kaupungista ja sen historiasta. Kierroksen jälkeen kirjasin ylös maita joista oli lähetetty sähköpostia
ja yllätyin kuinka eksoottisia maita oli listassa oli. Vietin myös aikaa kassalla ja neuvoin asiakkaita, toivottavasti oikein. Vein myös postia postitoimistoon ja toiseen Visit Derry toimistoon ja frankkasin kirjeitä. Sää on täällä hyvin vaihtelevaista, kävelykierroksella, joka siis kesti tunnin, ehti paistaa aurinko ja sataa rakeita.
Lauantaina menin ostoksille ja syömään muiden suomalaisten kanssa. Viikonloppuna kaupungissa järjestettiin jazz-festivaali ja kauppakeskuksissa, ravintoloissa, pubeissa ja Guildhallin edessä oli paljon live-musiikkia, tunnelma oli hyvä. Illalla tai yöllä menimme vielä yökerhoon, mutta ero Suomeen verrattuna oli pienempi kuin odotin.
Sunnuntai meni kokkaillessa ja palautuessa yökerho-visiitistä.
Maanantaina oli kansallinen vapaapäivä, mutta kaupat ja turisti-info olivat auki. Vaikka minulle oli annettu mahdollisuus valita menenkö töihin vai en, olin unohtanut ilmoittaa pidänkö vapaapäivän vai en, niin sekaannusten välttämiseksi menin töihin. Töissä ja kaupungilla oli todella hiljaista, toki muutama asiakas ja bussiryhmä kävivät. Työpäivä kului bussiyhtiöiden sähköpostiosoitteita selvitellessä puhelimitse ja internetistä etsien. Olin myös kassalla ja opastin muutamaa asiakasta. Kohotimme myös selvittää miksi kassaraportin luvut eivät täsmänneet, onneksi syy kuitenkin löytyi.
Loppupäivä meni kaupassa, syödessä, skypetellessä ja blogia kirjoittaessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti