Viides viikko-töitä, Malin's Head ja Giant's Causeway

Tiistaina töissä jatkoin siitä mihin maanantaina jäin eli soittelin bussiyhtiöihin ja kyselin heidän sähköpostejaan, jos en ollut niitä muualta löytänyt. Vaikka joissain tapauksissa kielimuuri vähän häiritsikin, niin sain kuitenkin monta osoitetta, joihin lähetin Visit Derryn bussiparkista kertovan esitteen. Kun olin saanut soitettua bussi yhtiöt läpi, lähdin postiin postittamaan kortteja ja paketteja sekä bussi-asemalle hakemaan bussiaikatauluja. Päivän aikana olin myös kassalla ja neuvoin asiakkaita, neuvoessa huomasin, että tietoni kaupungista olivat kehittyneet ja minusta oli oikeasti apua asiakkaille. Olin edellisenä päivänä sopinut yhteyshenkilönäni toimivan opettajan kanssa, että hän tulisi hakemaan minua töistä ja veisi ajelemaan Irlannin rannikkoa pitkin Malin's Headiin, joka on Irlannin pohjoisin kohta. Ensiksi menimme kuitenkin Griannan of Aileach (en tiedä kirjoitinko oikein) nimiselle ennen ajanlaskun alkua rakennetulle kivikehälle, joka oli toiminut palvontapaikkana ja linnoituksena. Kehä oli korkean kukkulan päällä ja sieltä oli joka suuntaan hyvät näkymät niin Irlantiin, kuin Pohjois-Irlantiinkin. Sieltä matka jatkui kohti Malin's Headia. Matkalla pysähdyimme kaupalla, josta sain pussillisen paikallista syötävää meriruohoa(seawead), ulkonäöstään huolimatta se maistui hyvälle, maku toi mieleen sushin ja sitä kuulemma viedään paljon juuri Japaniin. Koko matkan Malin's Headiin maisemat olivat upeita rantoineen, kukkulooineen, lampaineen ja heinäkattoisine taloineen, tyypillisiä Irlantilaiselle maaseudulle. Malin's Headissa kuvattiin myös uusinta Star Wars elokuvaa ja tieltä näkyikin rekkoja ja lavasteita. Jos maisemat olivat olleet tähän asti upeita, niin sitä ne olivat myös määrämpäässämme. On vaikea löytää sanoja kuvaamaan näkymää, etelässä näkyi kukkuloita ja laaksoja, lännessä ja idässä kallioita ja rantoja, joita aallot piiskasivat ja pohjoisessa muutaman saaren lisäksi loputon meri, jonka takana olisi Islanti. Tarkkaan katsoessa horisontissa erottui hiukan myös Skotlannin rannikkoa. Matkalla takaisin Derryyn pysähdyimme eräässä pienessä kaupungissa syömässä viihtyisässä pubissa. Ruuaksi valitsin kuulemma Irlannille tyypillisen lihapadan, jossa oli lihan lisäksi ainakin porkkanaa sipulia ja paistettuja perunoita. Vaikka annos näytti melko pieneltä oli se silti todella täyttävä. Kotiin tultuani menin suoraan nukkumaan, koska keskiviikkona olisi taas töitä. 

Töihin päästyäni etsin bussiparkkitilastoista uusia yhtiöitä, joiden sähköpostiosoitteita aloin metsästämään. Hyllytin myös tavaraa myymälässä ja varastossa koitin löytää tilaa uusille esitteillä täpötäydestä hyllystä. Päivään mahtui myös myymistä ja asiakkaiden auttamista. Työpäivän loputtua menin kaupan kautta kämpille tekemään ruokaa.

Torstaina soittelin töissä taas bussiyhtiöille Irlannissa ja UK:ssa saadakseni lisää sähköpostiosoitteita, joihin sitten lähetin esitteen bussiparkista. Osallistuin myös bussikierrokselle ja näin kaupunkia taas hieman eri kulmasta sekä enemmän myös joen toisella puolella olevaa kaupunkia. Kierros kesti tunnin ja sen jälkeen olin taas hieman viisaampi ja osasin auttaa asiakkaita, jotka tulivat kyselemään kaupungista. Loppupäivä töissä meni kääriessä suklaata, jota oli paljon. Töiden jälkeen menin kauppoihin etsimään tuliaisia ja kotiin tekemään ruokaa.

Perjantaina oli viimeinen työpäiväni Visit Derryssä, joka oli ollut mahtava paikka ja josta minulla on vain hyvää sanottavaa. Päivä oli melko hiljainen ja se kului hyllyttäessä myymälässä ja asiakkaita auttaessa, kassalla päivystäessä ja suklaita kääriessä, minulle pidettiin myös pienet läksiäiset. Töiden jälkeen kävin vielä ostamassa lisää tuliaisia ja menin kotiin pakkaamaan, koska lauantaina vierailisin Giant's Causewayllä, joka on UNESCO:n maailmanperintökohde ja yksi Pohjois-Irlannin suurimmista nähtävyyksistä.

Jos perjantaina sää oli ollut lämmin ja aurinkoinen, lauantain sää oli sen vastakohta, kylmä ja sateinen. Lähdin kello kymmenen aikaan kohti Giant's Causewaytä tilataksilla,  kolmen ranskalaisopiskelijan kanssa, joista yksi oli myös töissä Visit Derryssä. Matka Derrystä Causewaylle kesti vähän yli tunnin, koska ajoimme maisemareittiä ja näkymät olivat jälleen kerran upeat. Causewaylle saavuttuamme lähdimme kävelemään jyrkänteen reunaa pitkin ja vaikka näkymät sieltä olivat silmiä hivelevät en oikein ymmärtänyt mikä Giant's Causewayssä silti oli niin erikoista. Tämä selvisi, kun menimme jyrkänteen alapuolelle, jylhien kallioiden ja meren välissä oli luonto oli muovannut kivestä viisikulmion muotoisia kuvioita, aivan kuin laattoja. En löytänyt selitystä miksi näin oli tapahtunut, mutta ainakin ymmärsin miksi paikka oli täysin ansaitusti maailmanperintökohde.      Sateesta ja tuulesta huolimatta viivyimme Giant's Causewayllä noin kaksi tuntia. Tämän jälkeen päätimme lähteä katsomaan Carrick-Reedessä olevaa köysisiltaa, joka ei ollut kaukana ja kuljetus kuljetus sinne taksilla kuului hintaan. Tuntuu että blogistani suurin osa on maisemien kehumista, mutta olkoot, koska niistä Irlanti on syystäkin tunnettu. Köysisillalla maisemat olivat ehkä matkani upeimmat. Aallot löivät valkoiseen merestä kohoavaan kallioon, johon vesi oli myös kaivertanut luolia ja lokit lentelivät vihreän ruohon peitossa olevien korkeiden saarien ympärillä, merta vastapäätä oli vihreitä niittyjä, joilla lampaat seisoskelivat ja niiden takana kohosi taas vihreitä kukkuloita. Ei ihme että Irlantia kutsutaan Emerald islandiksi. Köysisilta roikkui korkealla rannan ja saaren välissä ja vaikkei se pitkä ollutkaan huimasi sen ylittäminen silti hieman, mutta se oli sen arvoista. Kun puhelimiemme muotit olivat täynnä kuvia päätimme lähteä takaisin Derryyn. Matkalla satoi kaatamalla ja väsymys alkoi painaa. Kämpille tultuani nukahdan melkein heti hetkeksi ja herättyäni söin ja jatkoin pakkaamista ja kirjoitin blogia, siinä viimeinen iltani Derryssä kuluikin ja huomenna toivottavasti löytäisin itseni jälleen Suomesta.