Toinen viikkoni Derryssä käynnistyi maanantai aamuna jo rutiininomaisesti. Töissä jatkoin bussiyhtiö projektin parissa tekemällä listaa yhtiöiden sähköpostiosoitteista. Minulle opetettiin myös kirjeiden frankkeerausta eli suomeksi Wikipedian mukaan postimaksuarvon osoittavan leiman tekemistä. Työpäivään sisältyi myös "kuulustelu" perjantain museokäynnistä, eli kerroimme mitä opimme kaupungin perustajasta St. Columbasta. Työpäivän jälkeen ilta jatkui kauppareissulla ja ruoanlaitolla (valmisateria mikroon ja ulos).
Tiistaina jatkoin töissä edelleen bussiyhtiöiden yhteystietojen parissa. Suunnittelin myös sähköpostia joka yhtiöille lähetetään. Ensimmäisinä päivinäni täyttämäni lomake tarkistettiin ja kertasimme myös englannin kielioppia. Työpäivä kului nopeasti näiden ja muiden pienten tehtävien esim. esitteiden tulostamisen parissa. Kun pääsin töistä, opettaja paikallisesta koulusta, jonka kautta pääsin työharjoitteluun, tuli hakemaan minua ja vei minut rajan, jotai tuskin huomasi, yli Irlannin puolelle katsomaan Donegalin rannikkoa. Ja se tosiaan oli katsomisen arvoinen! Vaikka sää oli harmaa ja pilvinen, jyrkät kalliot,vihreät vuoret, meri ja sen hiekkarannat olivat upea näky. Koska yhteyshenkilönä kuuluu täysin vapaaehtoistyöllä toimivaan meripelastuslaitokseen, pääsin myös tutustumaan heidän uuteen pelastusalukseensa, joka oli hieno sekin.
Keskiviikkona töissä kävin postittamassa kirjeitä ja hoitamassa muita työpaikkani asioita kaupungilla. Jatkoin myös bussiyhtiöprojektia edelleen kirjoittamalla ylös yhteystietoja ja suunnittelemalla sähköpostia. Lisäksi tein myös muita pikkuhommia, tarkistin tulleiden tuotteiden lähetyslistat ja muokkasin hyllyjä. Ilta meni ruokaalaittaessa.
Torstaina sain töissä valmiiksi bussiyhtiöiden yhteystietolistauksen ja sähköpostin, joka yhtiöille lähetetään, jos ehdotukseni saa hyväksynnän. Kirjasin ylös myös turistibussin saapumisaikoja ja kertasin englannin kielioppia. Vaikka olen nauttinut ajastani täällä, jostain syystä olen kokoajana väsynyt, en tiedä johtuuko se ajatustyön suuremmasta määrästä vai siitä, että huoneeseeni kuuluu kaikki hälinä ulkopuolelta.
Perjantaina frankkasin kirjeitä ja vein ne postiin. Lisäksi päivitin kalenteriin saapuvat turistibussin ja täytin hyllyjä esitteillä. Perjantaina oli taas vuorossa viikottainen museokäynti. Tälläkertaa kohteeksi valikoitui Museum of FreeDerry, joka kertoi Bloody Sundaysta ja troublesseista. Kokemus oli tunteita herättävä ja liikuttava ja herätti kysymyksen "miten tälläistä on voinut tapahtua Euroopassa vielä 70-luvulla?".
Lauantaina oli vuorossa muutto alkuperäisen suunnitelman mukaiseen majoitukseen. Muutto sujui vaivattomasti ja uusi asuinpaikka on tilavampi ja elämä on käytännöllisempää. Tutustuin myös paremmin kahteen muuhun suomalaiseen opiskelijaan, jotka olivat tulleet maanantaina ja muuttivat samaan taloon. Nukun myös yöni paremmin, koska talo sijaitsee kauempana keskustasta ja täällä on vähemmän hälyä.
Sunnuntaina heräsin ja aurinko (ainakin melkein) paistoi. Päivä kului pyytäessä ja kauppassa käydessä. Ruuan jälkeen lähdimme tutustumaan irlantilaisille tärkeään paikkaan: pubiin. Vaikka oli sunnuntai-ilta pubeissa oli täysi meno päällä ja ihmisillä oli hauskaa. Myös meteli oli kova ja oman äänen kuuleminen saati paikallisten puheen ymmärtäminen oli vaikeaa. Lähdin kuitenkin nukkumaan melko aikaisin, koska maanantaina oli työpäivä.
Töissä pubireissuni ja kokemukseni kiinnostivat kovasti ja huomasin että aiheesta riittää paikallisten kanssa puhuttavaa. Työpäiväni kului frankatessa ja postissa ja muissa työpaikan asioilla käydessä. Vaikka tietämykseni Derrystä ei ole kovinkaan suuri huomasin silti pystyväni auttamaan asiakkaita. Järjestelin myös esitteitä ja opaskirjoja, printtasin lisää esitteitä sekä kertasin perjantaista museokäyntiä työpaikkaohjaajan ja toisen työharjoittelian kanssa. Ilta kuluu kauppareissusta, ruuanlaitossa ja blogin kirjoittamisessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti