Kotimatka ja yhteenveto

Sunnuntaina heräsin aikaisin ja pakkasin loputkin tavarani ja palautin avaimen, jonka jälkeen otin taksin kohti bussiasemaa josta lähtisi auto Belfastin lentokentälle. Matka sinne sujui hyvin katsellessa Irlannin kaunista maaseutua. Lentokenttä oli melko pieni, joten muodollisuudet sujuivat nopeasti. Pian istuin koneessa määränpäänä Lontoon Heatrow,  lentomatka oli lyhyt vain n. 50 minuuttia. Heatrowlla löysin yllättävän nopeasti oikeaan terminaaliin ja portille. Koneeseen noustessa tapahtui kuitenkin yllättävä käänne: lento oli ylibuukattu ja jostain syystä minä ja kuusi muuta emme mahtuneetkaan koneeseen. Pieni toivonkipinä kotiinpääsystä sunnuntaina syttyi, kun toinen lento Helsinki-Vantaalle lähti noin tuntia myöhemmin, mutta sekin oli ylibuukattu ja minulle sekä seitsämälle muulle ilmoitettiin, että joudumme nukkumaan Lontoossa ja lähtemään seuraavana aamuna kohti Suomea. Onneksi en ollut yksin, koska en olisi ikinä löytänyt kolmos terminaalin lähtevien aulaan ja tiskille, josta saimme bussiliput hotellille ja takaisin, hotelliyöhön oikeuttavan paperin ja seuraavan lennon tiedot ja varauspaperin sekä vahingonkorvausta. Hotelli ei ollut kaukana lentokentästä, joka oli seuraavaa amua ajatellen hyvä asia. Hotelli oli myös hieno ja huoneeni suuri sekä pakettiin kuului vielä illallinen ja aamiainen, joten nukkumaan menin tyytyväisenä. Seuraavana aamuna pääsin onneksi koneeseen ja lento Suomeen lähti noin 10.30. Matka sujui mukavasti uudessa koneessa, jossa oli jälleen jokaisella matkustajalla oma näyttö ja laaja valikoima elokuvia. Helsinki-Vantaalla kiirehdin suoraan bussiin jolla pääsisin Turkuun ja kotona olin joskus seitsemän aikoihin.
Vaikka kotimatkalla tuli hieman ylimääräisiä mutkia, viisi viikkoani Derry~Londonderryssä olivat mahtavat ja ikimuistoiset. Kaupungissa riitti tekemistä ja ihmiset siellä olivat todella mukavia. Töihin menin joka aamu mielelläni, siihen suurena syynä mahtavat työkaverit ja mielenkiintoinen työ. Vaikka en vielekään ymmärrä paikallista murretta, uskon silti että englantini kehittyi paljon. Kaikenkaikkiaan Irlanti on täynnä mukavia ihmisiä ja maailman kauneinpia maisemia.

Viides viikko-töitä, Malin's Head ja Giant's Causeway

Tiistaina töissä jatkoin siitä mihin maanantaina jäin eli soittelin bussiyhtiöihin ja kyselin heidän sähköpostejaan, jos en ollut niitä muualta löytänyt. Vaikka joissain tapauksissa kielimuuri vähän häiritsikin, niin sain kuitenkin monta osoitetta, joihin lähetin Visit Derryn bussiparkista kertovan esitteen. Kun olin saanut soitettua bussi yhtiöt läpi, lähdin postiin postittamaan kortteja ja paketteja sekä bussi-asemalle hakemaan bussiaikatauluja. Päivän aikana olin myös kassalla ja neuvoin asiakkaita, neuvoessa huomasin, että tietoni kaupungista olivat kehittyneet ja minusta oli oikeasti apua asiakkaille. Olin edellisenä päivänä sopinut yhteyshenkilönäni toimivan opettajan kanssa, että hän tulisi hakemaan minua töistä ja veisi ajelemaan Irlannin rannikkoa pitkin Malin's Headiin, joka on Irlannin pohjoisin kohta. Ensiksi menimme kuitenkin Griannan of Aileach (en tiedä kirjoitinko oikein) nimiselle ennen ajanlaskun alkua rakennetulle kivikehälle, joka oli toiminut palvontapaikkana ja linnoituksena. Kehä oli korkean kukkulan päällä ja sieltä oli joka suuntaan hyvät näkymät niin Irlantiin, kuin Pohjois-Irlantiinkin. Sieltä matka jatkui kohti Malin's Headia. Matkalla pysähdyimme kaupalla, josta sain pussillisen paikallista syötävää meriruohoa(seawead), ulkonäöstään huolimatta se maistui hyvälle, maku toi mieleen sushin ja sitä kuulemma viedään paljon juuri Japaniin. Koko matkan Malin's Headiin maisemat olivat upeita rantoineen, kukkulooineen, lampaineen ja heinäkattoisine taloineen, tyypillisiä Irlantilaiselle maaseudulle. Malin's Headissa kuvattiin myös uusinta Star Wars elokuvaa ja tieltä näkyikin rekkoja ja lavasteita. Jos maisemat olivat olleet tähän asti upeita, niin sitä ne olivat myös määrämpäässämme. On vaikea löytää sanoja kuvaamaan näkymää, etelässä näkyi kukkuloita ja laaksoja, lännessä ja idässä kallioita ja rantoja, joita aallot piiskasivat ja pohjoisessa muutaman saaren lisäksi loputon meri, jonka takana olisi Islanti. Tarkkaan katsoessa horisontissa erottui hiukan myös Skotlannin rannikkoa. Matkalla takaisin Derryyn pysähdyimme eräässä pienessä kaupungissa syömässä viihtyisässä pubissa. Ruuaksi valitsin kuulemma Irlannille tyypillisen lihapadan, jossa oli lihan lisäksi ainakin porkkanaa sipulia ja paistettuja perunoita. Vaikka annos näytti melko pieneltä oli se silti todella täyttävä. Kotiin tultuani menin suoraan nukkumaan, koska keskiviikkona olisi taas töitä. 

Töihin päästyäni etsin bussiparkkitilastoista uusia yhtiöitä, joiden sähköpostiosoitteita aloin metsästämään. Hyllytin myös tavaraa myymälässä ja varastossa koitin löytää tilaa uusille esitteillä täpötäydestä hyllystä. Päivään mahtui myös myymistä ja asiakkaiden auttamista. Työpäivän loputtua menin kaupan kautta kämpille tekemään ruokaa.

Torstaina soittelin töissä taas bussiyhtiöille Irlannissa ja UK:ssa saadakseni lisää sähköpostiosoitteita, joihin sitten lähetin esitteen bussiparkista. Osallistuin myös bussikierrokselle ja näin kaupunkia taas hieman eri kulmasta sekä enemmän myös joen toisella puolella olevaa kaupunkia. Kierros kesti tunnin ja sen jälkeen olin taas hieman viisaampi ja osasin auttaa asiakkaita, jotka tulivat kyselemään kaupungista. Loppupäivä töissä meni kääriessä suklaata, jota oli paljon. Töiden jälkeen menin kauppoihin etsimään tuliaisia ja kotiin tekemään ruokaa.

Perjantaina oli viimeinen työpäiväni Visit Derryssä, joka oli ollut mahtava paikka ja josta minulla on vain hyvää sanottavaa. Päivä oli melko hiljainen ja se kului hyllyttäessä myymälässä ja asiakkaita auttaessa, kassalla päivystäessä ja suklaita kääriessä, minulle pidettiin myös pienet läksiäiset. Töiden jälkeen kävin vielä ostamassa lisää tuliaisia ja menin kotiin pakkaamaan, koska lauantaina vierailisin Giant's Causewayllä, joka on UNESCO:n maailmanperintökohde ja yksi Pohjois-Irlannin suurimmista nähtävyyksistä.

Jos perjantaina sää oli ollut lämmin ja aurinkoinen, lauantain sää oli sen vastakohta, kylmä ja sateinen. Lähdin kello kymmenen aikaan kohti Giant's Causewaytä tilataksilla,  kolmen ranskalaisopiskelijan kanssa, joista yksi oli myös töissä Visit Derryssä. Matka Derrystä Causewaylle kesti vähän yli tunnin, koska ajoimme maisemareittiä ja näkymät olivat jälleen kerran upeat. Causewaylle saavuttuamme lähdimme kävelemään jyrkänteen reunaa pitkin ja vaikka näkymät sieltä olivat silmiä hivelevät en oikein ymmärtänyt mikä Giant's Causewayssä silti oli niin erikoista. Tämä selvisi, kun menimme jyrkänteen alapuolelle, jylhien kallioiden ja meren välissä oli luonto oli muovannut kivestä viisikulmion muotoisia kuvioita, aivan kuin laattoja. En löytänyt selitystä miksi näin oli tapahtunut, mutta ainakin ymmärsin miksi paikka oli täysin ansaitusti maailmanperintökohde.      Sateesta ja tuulesta huolimatta viivyimme Giant's Causewayllä noin kaksi tuntia. Tämän jälkeen päätimme lähteä katsomaan Carrick-Reedessä olevaa köysisiltaa, joka ei ollut kaukana ja kuljetus kuljetus sinne taksilla kuului hintaan. Tuntuu että blogistani suurin osa on maisemien kehumista, mutta olkoot, koska niistä Irlanti on syystäkin tunnettu. Köysisillalla maisemat olivat ehkä matkani upeimmat. Aallot löivät valkoiseen merestä kohoavaan kallioon, johon vesi oli myös kaivertanut luolia ja lokit lentelivät vihreän ruohon peitossa olevien korkeiden saarien ympärillä, merta vastapäätä oli vihreitä niittyjä, joilla lampaat seisoskelivat ja niiden takana kohosi taas vihreitä kukkuloita. Ei ihme että Irlantia kutsutaan Emerald islandiksi. Köysisilta roikkui korkealla rannan ja saaren välissä ja vaikkei se pitkä ollutkaan huimasi sen ylittäminen silti hieman, mutta se oli sen arvoista. Kun puhelimiemme muotit olivat täynnä kuvia päätimme lähteä takaisin Derryyn. Matkalla satoi kaatamalla ja väsymys alkoi painaa. Kämpille tultuani nukahdan melkein heti hetkeksi ja herättyäni söin ja jatkoin pakkaamista ja kirjoitin blogia, siinä viimeinen iltani Derryssä kuluikin ja huomenna toivottavasti löytäisin itseni jälleen Suomesta.

Neljäs viikko-sähköposteja, ruokaa ja lisää Donegalia.

Neljäs viikkoni Derry~Londonderryssä alkoi töissä suuren tavarastin purulla. Ensiksi piti tarkistaa, että tavaraa oli tullut oikea määrä. Onneksi päivä ei ollut kiireinen ja sain apua tavaralistojen tarkistamisessa, muuten tekisin sitä vieläkin. Kun listat oli tarkistettu alettiin tavaroita hyllyttämään.
Tavaraa oli paljon ja laaja valikoima Irlanti- ja Guinness-aiheisia mukeja, tuoppeja, laseja, magneetteja, pyyhkeitä, pullonavaajia ja postikortteja. Työpäivä oli nopeasti ohi, koska tekemistä oli riittänyt. Töiden jälkeen tapasimme suomalaisopiskelijoiden kanssa opettajan Turun Ammatti-Instituutista, joka oli tullut täkäläisen koulun vieraaksi ja samalla katsomaan miten työharjoittelumme sujuu. Menimme pubiin puhumaan ja kertomaan kuulumisemme. Illalla pubin jälkeen menin kämpille syömään ja keräämään voimia tiistaille.
Tiistaina oli vuorossa työpaikkani järjestämä kierros, jonka tarkoituksena oli tutustuttaa eri alojen yrittäjiä toisiinsa ja lisätä yhteistyötä heidän välillään, mukaan tuli myös eilen saapunut opettaja. Kierros alkoi aamulla juuri avatussa Bishop's Gate-hotellissa, jossa oli ensin pieni powerpoint-esitys vanhan hotellirakennuksen kunnostamisesta ja sen jälkeen kierros hotellissa. Hotelli oli todella hieno ja uudet huoneet olivat todella viihtyisän näköisiä, varsinkin sviitti. Hotellirakennus oli joskus toiminut kaupungin eliitin kerhotalona ja kierros sisälsi paljon tarinoita hotellin historiasta. Kunnostuksessa oli hienosti säilytetty vanhan talon hienoimmat puolet ja henkilökunta vaikutti olevan työpaikastaan ylpeä, syystäkin. Hotellin jälkeen menimme Siege museumiin, joka sekin oli uusi. Museo kertoi kaupungin 1600-luvulla tapahtuneesta piirityksestä, jonka pituutta en nyt tarkkaan muista, mutta joka tapauksessa se oli pisin piiritys Britannian historiassa. Museota ylläpiti Apprentice Boys- niminen järjestö, joka oli saanut nimensä piirityksessä kaupungin portit sulkeneiden 13 miehen mukaan. Museo kertoi myös järjestön historiasta ja sen toiminnasta sekä sisarjärjestöistä. Museon yhteydessä oli Apprentice Boys Memorial Hall, jossa sijaitsi järjestöjen kokoustilat. Museon jälkeen menimme Garden of Reflectioniksi kutsuttuun taidegalleriaan jonka sisäpihalla oli kauniisti suunniteltu puutarha. Puutarhasta suunnistettiin kaupungin vanhimpaan baariin ja samassa yhteydessä toimivaan ravintolaan, joka oli joskus ollut elokuvateatteri. Ravintolassa saimme myös maukasta kalakeittoa. Ravintola oli suuri ja elokuvateatterimainen vaikutelma oli siinä säilytetty. Sieltä matka jatkui toiseen ravintolaan Legenderry Warehouseen, joka oli enemmän bistro-tyyppinen. Siellä tarjoiltiin hyviä leipiä joiden päällä oli erilaisia täytteitä. Ravintolan yläkerrassa oli kauppa jossa myytiin tauluja, huonekaluja ja muuta sisustustavaraa. Lopuksi oli Blackbird-nimisen, vasta avatun, pubin vuoro. Pub oli todella näyttävä ja viihtyisän oloinen. Pubissa oli kuulema myös laaja valikoima erilaisia juomia ja viikonloppuisin myös live-musiikkia. Meille pubissa tarjoiltiin todella hyvää
jälkiruokaa. Kierroksen jälkeen kävin kaupassa ja menin asunnolle lepäämään, koska illalla täkäläisen koulun opettaja veisi minut ja suomalaisen opettajan Irlannin puolelle syömään ja kiertämään Donegalia. Meitä tultiin hakemaan kello kuuden aikaan ja vietiin syömään Leterkennyyn Irlantiin. Ruuaksi valitsin fish&chipsin, joka maistui paremmalta kuin ensimmäisellä kerralla. Jälkiruokana söin perinteisen irlantilaisen vanukkaan tapaisen annoksen jonka nimeä en muista. Syömisen jälkeen lähdimme ajamaan pohjoiseen samaan suuntaan kuin viimeeksi, mutta vastapäistä
rantaa pitkin. Vaikka sää oli valitettavasti taas pilvinen, olivat maisemat silti henkeäsalpaavat. Matkan varrella näkyi myös paljon lampaita, joita Irlannissa ilmeisesti kasvatetaan paljon. Pimeän tultua maisemien katsominen kävi hankalaksi ja meidät vietiin asuinnoillemme. Kello oli jo paljon joten menin suoraa päätä nukkumaan.
Keskiviikkona jatkoin sähköpostien lähettelyä bussiyhtiöille, etsin netistä ja kirjasin ylös myös lisää sähköposteja yhtiöiltä joiden tiesimme tuovan matkustajia Derryyn. Työpäivään mahtui myös tuotteiden hinnoittelua, esillepanoa ja asiakaspalvelua. Töistä menin kämpille syömään ja nukkumaan, koska tiistaista tuntui olevan univelkaa.
Torstaina sain sähköpostit lähetettyä niille yhtiöille joiden osoitteet olivat tiedossa. Tämän jälkeen aloin soittelemaan läpi yhtiöitä joiden sähköpostia ei netistä löytynyt. Toki muutamaa osoitetta en ollut ensimmäisellä kerralla löytänyt, joten jatkoin bussiyhtiöiden nettisivujen selailuakin. Olin myös kassalla ja koitin parhaani mukaan auttaa asiakkaita.
Perjantaina kirjasin ylös bussien saapumisaikoja ja matkustajamääriä ja huomasin että bussiyhtiöille lähetetyt sähköpostit olivat menneet perille. Osallistuin myös tunnin mittaiselle opastetulle kävelykierroksille kaupungin muureilla. Kierros oli todella hyvä, jopa Will Ferrell oli muutama vuosi sitten käynyt samalla kierroksella. Muureilta oli upeat näkymät kaupungin ylle ja opin taas uutta
kaupungista ja sen historiasta. Kierroksen jälkeen kirjasin ylös maita joista oli lähetetty sähköpostia
ja yllätyin kuinka eksoottisia maita oli listassa oli. Vietin myös aikaa kassalla ja neuvoin asiakkaita, toivottavasti oikein. Vein myös postia postitoimistoon ja toiseen Visit Derry toimistoon ja frankkasin kirjeitä.  Sää on täällä hyvin vaihtelevaista, kävelykierroksella, joka siis kesti tunnin, ehti paistaa aurinko ja sataa rakeita.
Lauantaina menin ostoksille ja syömään muiden suomalaisten kanssa. Viikonloppuna kaupungissa järjestettiin jazz-festivaali ja kauppakeskuksissa, ravintoloissa, pubeissa ja Guildhallin edessä oli paljon live-musiikkia, tunnelma oli hyvä. Illalla tai yöllä menimme vielä yökerhoon, mutta ero Suomeen verrattuna oli pienempi kuin odotin.
Sunnuntai meni kokkaillessa ja  palautuessa yökerho-visiitistä.
Maanantaina oli kansallinen vapaapäivä, mutta kaupat ja turisti-info olivat auki. Vaikka minulle oli annettu mahdollisuus valita menenkö töihin vai en, olin unohtanut ilmoittaa pidänkö vapaapäivän vai en, niin sekaannusten välttämiseksi menin töihin. Töissä ja kaupungilla oli todella hiljaista, toki muutama asiakas ja bussiryhmä kävivät. Työpäivä kului bussiyhtiöiden sähköpostiosoitteita selvitellessä puhelimitse ja internetistä etsien. Olin myös kassalla ja opastin muutamaa asiakasta. Kohotimme myös selvittää miksi kassaraportin luvut eivät täsmänneet, onneksi syy kuitenkin löytyi.
Loppupäivä meni kaupassa, syödessä, skypetellessä ja blogia kirjoittaessa.