Tiistaina tullessani töihin jatkoin maanataina aloittamani varaston siivousta. Kun se oli hoidettu sain tehtäväkseni soittaa läpi kaikki Pohjois-Irlannin turisti-infokeskukset ja tiedustella tarvitaanko niissä karttoja Derrystä. Tehtävä oli vaikeampi miltä se kuulostaa, koska paikallisen murteen ymmärtäminen on vielä melko heikolla tasolla. Sain kuitenkin tehtävän hoidettua kunnialla loppuun. Tämän jälkeen aloin pakata karttoja ja oppaita lähetettäväksi turisti-infoille ympäri Pohjois-Irlantia. Työpäiväni tiistaina sisälsi myös frankkausta, joka alkaa jo sujua hyvin, osoitetarrojen printtausta ja esitteiden kantamista.
Keskiviikkona jatkui karttojen ja oppaiden pakkaaminen, niillä on kuulemma kova kysyntä myös muualla Pohjois-Irlannissa. Toimin myös taas kuriirina kahden toimiston välillä, onneksi kaupunki on kuitenkin kompaktin kokoinen, joten pieni kävelyreissu on ihan mukava. Pikkuhiljaa myös kassakoneen käyttö alkaa sujua ja punnat ja pencet tulla tutummiksi. Myös bussiyhtiö-operaatiossa päästiin eteenpäin, kun sain aloittaa sähköpostien lähettämisen yhtiöille, joita onkin pitkä lista.
Aurinkoisena ja lämpimänä Torstaina töihin päästyäni jatkoin sähköpostien lähettelyä ja karttojen sekä oppaiden pakkaamista. Päivä sisälsi myös asiakaspalvelua ja kassan käyttöä. Sisälle oli myös jossain vaiheessa eksynyt pulupariskunta, joten piti olla varuillaan ettei ylä-ilmoista tule ikävää yllätystä. Torstaina saimme toisen työharjoittelian kanssa taas valita mihin nähtävyyteen haluamme tutustua. Päätimme käydä tutustumassa lähellä asuntoani sijaitsevassa komeassa St. Eugenen katolilaisessa katedraalissa, jonka kellot myös herättävät minut viikonloppuisin. Kävimme myös tutustumassa irlanninkielisessä kulttuurikeskuksessa joka oli matkan varrella. Siellä vierailusta emme saaneet paljoa irti, koska kaikki tosiaan siellä oli irlanninkielistä ja oma irlantini rajoittuu slanté:en (en tiedä kirjoitinko sitäkään oikein). Katedraali oli komea ja varsinkin illalla näyttävä kun valot valaisevat sen korkean kellotornin. Valitettavasti sisälle emme päässeet eteistä pitemmälle, koska siellä oli ilmeisesti kuoroharjoitukset menossa.
Perjantaina-aamuna meidät lähetettiin toisen työharjoittelian kanssa viemään tavaroita toiseen toimistoon, rikkomaan rahaa, viemään karttoja ja ostamaan linnunruokaa puluille ja niiden kaveriksi ilmestyneelle mustarastaalle, odotan innolla mikä otus maanantaina työpaikalla odottaa. Puluja Derryn keskustassa on paljon ja suurin osa niistä on kokoontunut Waterloo Place-nimiselle aukiolle jonka läpi kuljen aina mennessäni keskustaan, onneksi Hitchcokin "Linnut" on vielä katsomatta. Kun kartat ja muut oli viety ja linnunruuat tuotu piti varastoon alkaa tehdä tilaa maanantaina tulevalle tavaralle. Lyhensin taas listaa bussiyhtiöille lähetettävistä sähköposteista ja se työ alkaa olla valmis. Lopuksi vein vielä frankkaamani kirjeet postiin. Ilta kului syödessä, skypetellessä ja leffaa katsoessa.
Lauantaina sain nukkua myöhään ja se teki hyvää, koska oli sitten Suomessa tai täällä aikaisin herätyskelloon herääminen on aina yhtä epämukavaa. Pyykkikoneen ja kuivausrummun käyttö alkaa vähitellen tulla tutuksi.
Sunnuntai-aamuna pistin vielä paremmaksi kuin lauantaina, tulipahan ainakin nukuttua. Iltapäivällä kävin kaupassa ja toivoin takaisin tullessa täpötäyden kauppakassin kanssa, toivoin että asuinpaikkani olisi vähän matalammalla. Sitten oli ruuanlaiton vuoro, eli koitin pysyä poissa tieltä, kun ammattilaiset olivat vauhdissa. Ilta on kulunut blogin parissa.
sunnuntai 24. huhtikuuta 2016
maanantai 18. huhtikuuta 2016
Toinen viikko- töitä, nähtävyyksiä ja pubeja
Toinen viikkoni Derryssä käynnistyi maanantai aamuna jo rutiininomaisesti. Töissä jatkoin bussiyhtiö projektin parissa tekemällä listaa yhtiöiden sähköpostiosoitteista. Minulle opetettiin myös kirjeiden frankkeerausta eli suomeksi Wikipedian mukaan postimaksuarvon osoittavan leiman tekemistä. Työpäivään sisältyi myös "kuulustelu" perjantain museokäynnistä, eli kerroimme mitä opimme kaupungin perustajasta St. Columbasta. Työpäivän jälkeen ilta jatkui kauppareissulla ja ruoanlaitolla (valmisateria mikroon ja ulos).
Tiistaina jatkoin töissä edelleen bussiyhtiöiden yhteystietojen parissa. Suunnittelin myös sähköpostia joka yhtiöille lähetetään. Ensimmäisinä päivinäni täyttämäni lomake tarkistettiin ja kertasimme myös englannin kielioppia. Työpäivä kului nopeasti näiden ja muiden pienten tehtävien esim. esitteiden tulostamisen parissa. Kun pääsin töistä, opettaja paikallisesta koulusta, jonka kautta pääsin työharjoitteluun, tuli hakemaan minua ja vei minut rajan, jotai tuskin huomasi, yli Irlannin puolelle katsomaan Donegalin rannikkoa. Ja se tosiaan oli katsomisen arvoinen! Vaikka sää oli harmaa ja pilvinen, jyrkät kalliot,vihreät vuoret, meri ja sen hiekkarannat olivat upea näky. Koska yhteyshenkilönä kuuluu täysin vapaaehtoistyöllä toimivaan meripelastuslaitokseen, pääsin myös tutustumaan heidän uuteen pelastusalukseensa, joka oli hieno sekin.
Keskiviikkona töissä kävin postittamassa kirjeitä ja hoitamassa muita työpaikkani asioita kaupungilla. Jatkoin myös bussiyhtiöprojektia edelleen kirjoittamalla ylös yhteystietoja ja suunnittelemalla sähköpostia. Lisäksi tein myös muita pikkuhommia, tarkistin tulleiden tuotteiden lähetyslistat ja muokkasin hyllyjä. Ilta meni ruokaalaittaessa.
Torstaina sain töissä valmiiksi bussiyhtiöiden yhteystietolistauksen ja sähköpostin, joka yhtiöille lähetetään, jos ehdotukseni saa hyväksynnän. Kirjasin ylös myös turistibussin saapumisaikoja ja kertasin englannin kielioppia. Vaikka olen nauttinut ajastani täällä, jostain syystä olen kokoajana väsynyt, en tiedä johtuuko se ajatustyön suuremmasta määrästä vai siitä, että huoneeseeni kuuluu kaikki hälinä ulkopuolelta.
Perjantaina frankkasin kirjeitä ja vein ne postiin. Lisäksi päivitin kalenteriin saapuvat turistibussin ja täytin hyllyjä esitteillä. Perjantaina oli taas vuorossa viikottainen museokäynti. Tälläkertaa kohteeksi valikoitui Museum of FreeDerry, joka kertoi Bloody Sundaysta ja troublesseista. Kokemus oli tunteita herättävä ja liikuttava ja herätti kysymyksen "miten tälläistä on voinut tapahtua Euroopassa vielä 70-luvulla?".
Lauantaina oli vuorossa muutto alkuperäisen suunnitelman mukaiseen majoitukseen. Muutto sujui vaivattomasti ja uusi asuinpaikka on tilavampi ja elämä on käytännöllisempää. Tutustuin myös paremmin kahteen muuhun suomalaiseen opiskelijaan, jotka olivat tulleet maanantaina ja muuttivat samaan taloon. Nukun myös yöni paremmin, koska talo sijaitsee kauempana keskustasta ja täällä on vähemmän hälyä.
Sunnuntaina heräsin ja aurinko (ainakin melkein) paistoi. Päivä kului pyytäessä ja kauppassa käydessä. Ruuan jälkeen lähdimme tutustumaan irlantilaisille tärkeään paikkaan: pubiin. Vaikka oli sunnuntai-ilta pubeissa oli täysi meno päällä ja ihmisillä oli hauskaa. Myös meteli oli kova ja oman äänen kuuleminen saati paikallisten puheen ymmärtäminen oli vaikeaa. Lähdin kuitenkin nukkumaan melko aikaisin, koska maanantaina oli työpäivä.
Töissä pubireissuni ja kokemukseni kiinnostivat kovasti ja huomasin että aiheesta riittää paikallisten kanssa puhuttavaa. Työpäiväni kului frankatessa ja postissa ja muissa työpaikan asioilla käydessä. Vaikka tietämykseni Derrystä ei ole kovinkaan suuri huomasin silti pystyväni auttamaan asiakkaita. Järjestelin myös esitteitä ja opaskirjoja, printtasin lisää esitteitä sekä kertasin perjantaista museokäyntiä työpaikkaohjaajan ja toisen työharjoittelian kanssa. Ilta kuluu kauppareissusta, ruuanlaitossa ja blogin kirjoittamisessa.
Tiistaina jatkoin töissä edelleen bussiyhtiöiden yhteystietojen parissa. Suunnittelin myös sähköpostia joka yhtiöille lähetetään. Ensimmäisinä päivinäni täyttämäni lomake tarkistettiin ja kertasimme myös englannin kielioppia. Työpäivä kului nopeasti näiden ja muiden pienten tehtävien esim. esitteiden tulostamisen parissa. Kun pääsin töistä, opettaja paikallisesta koulusta, jonka kautta pääsin työharjoitteluun, tuli hakemaan minua ja vei minut rajan, jotai tuskin huomasi, yli Irlannin puolelle katsomaan Donegalin rannikkoa. Ja se tosiaan oli katsomisen arvoinen! Vaikka sää oli harmaa ja pilvinen, jyrkät kalliot,vihreät vuoret, meri ja sen hiekkarannat olivat upea näky. Koska yhteyshenkilönä kuuluu täysin vapaaehtoistyöllä toimivaan meripelastuslaitokseen, pääsin myös tutustumaan heidän uuteen pelastusalukseensa, joka oli hieno sekin.
Keskiviikkona töissä kävin postittamassa kirjeitä ja hoitamassa muita työpaikkani asioita kaupungilla. Jatkoin myös bussiyhtiöprojektia edelleen kirjoittamalla ylös yhteystietoja ja suunnittelemalla sähköpostia. Lisäksi tein myös muita pikkuhommia, tarkistin tulleiden tuotteiden lähetyslistat ja muokkasin hyllyjä. Ilta meni ruokaalaittaessa.
Torstaina sain töissä valmiiksi bussiyhtiöiden yhteystietolistauksen ja sähköpostin, joka yhtiöille lähetetään, jos ehdotukseni saa hyväksynnän. Kirjasin ylös myös turistibussin saapumisaikoja ja kertasin englannin kielioppia. Vaikka olen nauttinut ajastani täällä, jostain syystä olen kokoajana väsynyt, en tiedä johtuuko se ajatustyön suuremmasta määrästä vai siitä, että huoneeseeni kuuluu kaikki hälinä ulkopuolelta.
Perjantaina frankkasin kirjeitä ja vein ne postiin. Lisäksi päivitin kalenteriin saapuvat turistibussin ja täytin hyllyjä esitteillä. Perjantaina oli taas vuorossa viikottainen museokäynti. Tälläkertaa kohteeksi valikoitui Museum of FreeDerry, joka kertoi Bloody Sundaysta ja troublesseista. Kokemus oli tunteita herättävä ja liikuttava ja herätti kysymyksen "miten tälläistä on voinut tapahtua Euroopassa vielä 70-luvulla?".
Lauantaina oli vuorossa muutto alkuperäisen suunnitelman mukaiseen majoitukseen. Muutto sujui vaivattomasti ja uusi asuinpaikka on tilavampi ja elämä on käytännöllisempää. Tutustuin myös paremmin kahteen muuhun suomalaiseen opiskelijaan, jotka olivat tulleet maanantaina ja muuttivat samaan taloon. Nukun myös yöni paremmin, koska talo sijaitsee kauempana keskustasta ja täällä on vähemmän hälyä.
Sunnuntaina heräsin ja aurinko (ainakin melkein) paistoi. Päivä kului pyytäessä ja kauppassa käydessä. Ruuan jälkeen lähdimme tutustumaan irlantilaisille tärkeään paikkaan: pubiin. Vaikka oli sunnuntai-ilta pubeissa oli täysi meno päällä ja ihmisillä oli hauskaa. Myös meteli oli kova ja oman äänen kuuleminen saati paikallisten puheen ymmärtäminen oli vaikeaa. Lähdin kuitenkin nukkumaan melko aikaisin, koska maanantaina oli työpäivä.
Töissä pubireissuni ja kokemukseni kiinnostivat kovasti ja huomasin että aiheesta riittää paikallisten kanssa puhuttavaa. Työpäiväni kului frankatessa ja postissa ja muissa työpaikan asioilla käydessä. Vaikka tietämykseni Derrystä ei ole kovinkaan suuri huomasin silti pystyväni auttamaan asiakkaita. Järjestelin myös esitteitä ja opaskirjoja, printtasin lisää esitteitä sekä kertasin perjantaista museokäyntiä työpaikkaohjaajan ja toisen työharjoittelian kanssa. Ilta kuluu kauppareissusta, ruuanlaitossa ja blogin kirjoittamisessa.
sunnuntai 10. huhtikuuta 2016
Ensimmäinen viikko
Tiistai oli ensimmäinen työpäiväni täällä. Kiitos maanantaisen opastuskierroksen saavuin työpaikalleni ajoissa ja ilman mutkia matkassa. Työpaikallani minut otettiin hyvin vastaan ja pienen tutustumiskierroksen jälkeen sain täytettäväkseni eräänlaisen "kokeen" jossa oli kaupunkiin ja lähiympäristöön liittyviä kysymyksiä joihin sain etsiä tietoa netistä ja turstiesitteistä. Loppupäivä sujui nopeasti sitä täyttäessä. Työpäivän loputtua oli kauppareissun vuoro ja mukaan tarttui pasta-ainekset. Majapaikkani keittiö näytti kuitenkin sen verran monimutkaiselta etten ruvennut selvittämään miten se toimii vaan suuntasin tuttuun ja turvalliseen Subwayhin. Myöhemmin illalla sain myös ohjeita keittiön käyttöön, jotta saisin tulevaisuudessa tehdä itse ruokani.
Keskiviikkona kaikki arkiset asiat alkoivat sujua helpommin ja tuntui että sopeutumiseni oli ottanut suuren harppauksen eteenpäin. Töissä sain paikallituntemusta käsittelevän tehtäväni valmiiksi ja minulle esiteltiin projekti johon tulisin käyttämään täällä paljon aikaa. Projektina on saada viereisestä bussiparkista asiakkaat työpaikalleni, joten olin tyytyväinen kun sain koulutustasi vastaavan työtehtävän. Pääsin taas myös pienelle tutustumiskierrokselle kaupungintaloon tai Guildhalliin joksi sitä täällä kutsutaan. Talo oli komea sisällä olleiden opasteiden mukaan goottilaista tyyliä edustava ja1800-luvun lopulla rakennettu. Myös ikkunat ovat komeat aivankuin samantyylisissä kirkoissa ja sisältäpäin katsottuna niissä oli kaupungin historiaan liittyviä kuvia. Ilma täällä on huvittava aamulla kun menin ulos satoi, kun olin hakenut sateenvarjoni ja kävellyt muutaman metrin sade loppui ja kun tulin töistä taivaalta alkoi yhtäkkiä tippua rakeita. Illalla koin viellä pienen yllätyksen kun majapaikkaani saapui ryhmä suomalaisia.
Torstaina jatkoin töissä minulle annettua projektia kokoamalla eri bussifirmojen yhteystietoja ja hahmottelemalla sähköpostia joka niille lähetettäisiin, jotta ne ohjaisivat asiakkaansa meille. Töissä aika kuluu todella nopeasti ja paikasta minulla on vain hyvää sanottavaa ja työkaverit ovat mukavia niinkuin kaikki paikalliset kokemukseni mukaan. Iltaisin olen vain todella väsynyt, joka todennäköisesti johtuu siitä, että englannin puhuminen ja ymmärtäminen tuottaa minulle kaksinverroin ajatustyötä.
Perjantai oli sateisin päivä tähän menessä, onneksi olen sisätöissä. Työpäivääni sisältyi paljon kopiokoneen käyttä ja papereiden monistamista ja muita pieniä tehtäviä kuten vuokrapyörien ja esitteiden kantamista. Työpaikalla vieraili myös kouluryhmä jostainpäin Britanniaa ja heille pidettiin powerpoint esitys Visit Derryn toiminnasta, myös minä ja toinen työpaikalla oleva vaihto-oppilas saimme seurata esitystä. Työpäivän lopuksi vierailimme kaupungin perustajalle, St. Columballe omistetussa museossa, jossa kerrottiin pyhimyksen elämästä ja kirjoista joita hän ja muut munkit olivat kirjoittaneet. Illalla menin muutaman muun vaihto-oppilaan kanssa syömään paikalliseen ravintolaan fish&chipsiä. Täällä kaikki ruoka tuntuu menevän rasvakeittimen kautta ja ei se välttämättä huono asia ole.
Lauantaina koitin nukkua pitkään jotta pääsisin väsymyksestä eroon. Se ei onnistunut mm. kirkonkellojen ja majatalon "paperisten" seinien takia, epäilen myös vahvasti että yläpuolellani järjestetään aamuisin norsudisko, sieltä kuuluvan töminän takia. Päivällä vierailimme muiden vaihto-oppilaiden kanssa Peacebridgellä, joen yli menevällä pitkällä kävelysilalla, josta on hyvät näkymät kaupungille sekä ympärillä oleville kukkuloille. Loppupäivä kului kaupungilla kierrellessä. Kävellessäni kotiin alkoi taas tulla rakeita ja hetkenpäästä tehdessäni ruokaa, katsoin ikkunasta ulos maa oli aivan rakeiden peitossa. Paikan isännän mukaan sää oli poikkeuksellinen. Onneksi päivällä paistoi jopa aurinko, muuten Peacebridge-vierailu olisi siirtynyt muuhun päivään.
Keskiviikkona kaikki arkiset asiat alkoivat sujua helpommin ja tuntui että sopeutumiseni oli ottanut suuren harppauksen eteenpäin. Töissä sain paikallituntemusta käsittelevän tehtäväni valmiiksi ja minulle esiteltiin projekti johon tulisin käyttämään täällä paljon aikaa. Projektina on saada viereisestä bussiparkista asiakkaat työpaikalleni, joten olin tyytyväinen kun sain koulutustasi vastaavan työtehtävän. Pääsin taas myös pienelle tutustumiskierrokselle kaupungintaloon tai Guildhalliin joksi sitä täällä kutsutaan. Talo oli komea sisällä olleiden opasteiden mukaan goottilaista tyyliä edustava ja1800-luvun lopulla rakennettu. Myös ikkunat ovat komeat aivankuin samantyylisissä kirkoissa ja sisältäpäin katsottuna niissä oli kaupungin historiaan liittyviä kuvia. Ilma täällä on huvittava aamulla kun menin ulos satoi, kun olin hakenut sateenvarjoni ja kävellyt muutaman metrin sade loppui ja kun tulin töistä taivaalta alkoi yhtäkkiä tippua rakeita. Illalla koin viellä pienen yllätyksen kun majapaikkaani saapui ryhmä suomalaisia.
Torstaina jatkoin töissä minulle annettua projektia kokoamalla eri bussifirmojen yhteystietoja ja hahmottelemalla sähköpostia joka niille lähetettäisiin, jotta ne ohjaisivat asiakkaansa meille. Töissä aika kuluu todella nopeasti ja paikasta minulla on vain hyvää sanottavaa ja työkaverit ovat mukavia niinkuin kaikki paikalliset kokemukseni mukaan. Iltaisin olen vain todella väsynyt, joka todennäköisesti johtuu siitä, että englannin puhuminen ja ymmärtäminen tuottaa minulle kaksinverroin ajatustyötä.
Perjantai oli sateisin päivä tähän menessä, onneksi olen sisätöissä. Työpäivääni sisältyi paljon kopiokoneen käyttä ja papereiden monistamista ja muita pieniä tehtäviä kuten vuokrapyörien ja esitteiden kantamista. Työpaikalla vieraili myös kouluryhmä jostainpäin Britanniaa ja heille pidettiin powerpoint esitys Visit Derryn toiminnasta, myös minä ja toinen työpaikalla oleva vaihto-oppilas saimme seurata esitystä. Työpäivän lopuksi vierailimme kaupungin perustajalle, St. Columballe omistetussa museossa, jossa kerrottiin pyhimyksen elämästä ja kirjoista joita hän ja muut munkit olivat kirjoittaneet. Illalla menin muutaman muun vaihto-oppilaan kanssa syömään paikalliseen ravintolaan fish&chipsiä. Täällä kaikki ruoka tuntuu menevän rasvakeittimen kautta ja ei se välttämättä huono asia ole.
Lauantaina koitin nukkua pitkään jotta pääsisin väsymyksestä eroon. Se ei onnistunut mm. kirkonkellojen ja majatalon "paperisten" seinien takia, epäilen myös vahvasti että yläpuolellani järjestetään aamuisin norsudisko, sieltä kuuluvan töminän takia. Päivällä vierailimme muiden vaihto-oppilaiden kanssa Peacebridgellä, joen yli menevällä pitkällä kävelysilalla, josta on hyvät näkymät kaupungille sekä ympärillä oleville kukkuloille. Loppupäivä kului kaupungilla kierrellessä. Kävellessäni kotiin alkoi taas tulla rakeita ja hetkenpäästä tehdessäni ruokaa, katsoin ikkunasta ulos maa oli aivan rakeiden peitossa. Paikan isännän mukaan sää oli poikkeuksellinen. Onneksi päivällä paistoi jopa aurinko, muuten Peacebridge-vierailu olisi siirtynyt muuhun päivään.
maanantai 4. huhtikuuta 2016
Welcome abroad
Huonosti nukutun yön jälkeen alkoi aamu kahden aikaan Turun bussiasemalla, josta bussi lähti kohti Helsinki-Vantaan lentoaseman 2 terminaalia. Kenttämuodollisuuksien jälkeen pääsin koneeseen joka suuntasi kohti Lontoon Heathrowta. Minulla kävi tuuri, koska lentokone jolla lennettiin oli jostain syystä mannertenvälisiin lentoihin käytettävä, mikä tarkoitti suurempaa tilaa ja omaa ruutua edessä istuvan selkänojasta.
Heathrowlle saapuessani koitti koneen vaihto jonka olin arvioinut matkan haastavimmaksi vaiheeksi. Kaikki kuitenkin sujui odotettua paremmin ja istuin noin puolentoista tunnin päästä tyytyväisenä British Airwaysin koneessa Belfastiin. Koostaan huolimatta ja ehkä siitä johtuen Heathrow oli upea ja viihtyisä kenttä.
Matka Belfastiin kesti noin viisikymmentä minuuttia ja matkatavarani saatuani pääsin sopivasti bussiin (tai tila-autoon) joka lähti kohti lopullista määränpäätäni Londonderryä.
Matka sujui osaksi ihaillessa upeita maisemia: vihreitä kukkuloita pieniä kyliä ja linnoja, sekä valveilla olon ja unen rajamailla.
Derryssä bussipysäkiltä otin taksin jonka piti viedä minut majapaikkaani, mutta erään puhelun jälkeen kuulin, että ensimmäiset kaksi viikkoa viettäisin toisessa, kuitenkin yhtä viihtyisässä paikassa. Lisäksi minua oltiin oltu bussipysäkillä vastassa yhteyskoulun puolesta, mutta informaatiokatkokseen vuoksi menin pitemmän kaavan kautta. Kaikki kuitenkin sujui hyvin ja tavoitin. Hän esitteli minulle kaupungin keskustaa jossa kaikki oli sopivasti kävelymatkan päässä, mutta ei Londonderry silti vaikuta miltään tuppukylältä. Toivottavasti totun pian paikallisten murteeseen ja vasemmanpuoleisen liikenteeseen. Huomenna on määrä aloittaa työt Visit Derryssä.
Heathrowlle saapuessani koitti koneen vaihto jonka olin arvioinut matkan haastavimmaksi vaiheeksi. Kaikki kuitenkin sujui odotettua paremmin ja istuin noin puolentoista tunnin päästä tyytyväisenä British Airwaysin koneessa Belfastiin. Koostaan huolimatta ja ehkä siitä johtuen Heathrow oli upea ja viihtyisä kenttä.
Matka Belfastiin kesti noin viisikymmentä minuuttia ja matkatavarani saatuani pääsin sopivasti bussiin (tai tila-autoon) joka lähti kohti lopullista määränpäätäni Londonderryä.
Matka sujui osaksi ihaillessa upeita maisemia: vihreitä kukkuloita pieniä kyliä ja linnoja, sekä valveilla olon ja unen rajamailla.
Derryssä bussipysäkiltä otin taksin jonka piti viedä minut majapaikkaani, mutta erään puhelun jälkeen kuulin, että ensimmäiset kaksi viikkoa viettäisin toisessa, kuitenkin yhtä viihtyisässä paikassa. Lisäksi minua oltiin oltu bussipysäkillä vastassa yhteyskoulun puolesta, mutta informaatiokatkokseen vuoksi menin pitemmän kaavan kautta. Kaikki kuitenkin sujui hyvin ja tavoitin. Hän esitteli minulle kaupungin keskustaa jossa kaikki oli sopivasti kävelymatkan päässä, mutta ei Londonderry silti vaikuta miltään tuppukylältä. Toivottavasti totun pian paikallisten murteeseen ja vasemmanpuoleisen liikenteeseen. Huomenna on määrä aloittaa työt Visit Derryssä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)