Kotimatka ja yhteenveto

Sunnuntaina heräsin aikaisin ja pakkasin loputkin tavarani ja palautin avaimen, jonka jälkeen otin taksin kohti bussiasemaa josta lähtisi auto Belfastin lentokentälle. Matka sinne sujui hyvin katsellessa Irlannin kaunista maaseutua. Lentokenttä oli melko pieni, joten muodollisuudet sujuivat nopeasti. Pian istuin koneessa määränpäänä Lontoon Heatrow,  lentomatka oli lyhyt vain n. 50 minuuttia. Heatrowlla löysin yllättävän nopeasti oikeaan terminaaliin ja portille. Koneeseen noustessa tapahtui kuitenkin yllättävä käänne: lento oli ylibuukattu ja jostain syystä minä ja kuusi muuta emme mahtuneetkaan koneeseen. Pieni toivonkipinä kotiinpääsystä sunnuntaina syttyi, kun toinen lento Helsinki-Vantaalle lähti noin tuntia myöhemmin, mutta sekin oli ylibuukattu ja minulle sekä seitsämälle muulle ilmoitettiin, että joudumme nukkumaan Lontoossa ja lähtemään seuraavana aamuna kohti Suomea. Onneksi en ollut yksin, koska en olisi ikinä löytänyt kolmos terminaalin lähtevien aulaan ja tiskille, josta saimme bussiliput hotellille ja takaisin, hotelliyöhön oikeuttavan paperin ja seuraavan lennon tiedot ja varauspaperin sekä vahingonkorvausta. Hotelli ei ollut kaukana lentokentästä, joka oli seuraavaa amua ajatellen hyvä asia. Hotelli oli myös hieno ja huoneeni suuri sekä pakettiin kuului vielä illallinen ja aamiainen, joten nukkumaan menin tyytyväisenä. Seuraavana aamuna pääsin onneksi koneeseen ja lento Suomeen lähti noin 10.30. Matka sujui mukavasti uudessa koneessa, jossa oli jälleen jokaisella matkustajalla oma näyttö ja laaja valikoima elokuvia. Helsinki-Vantaalla kiirehdin suoraan bussiin jolla pääsisin Turkuun ja kotona olin joskus seitsemän aikoihin.
Vaikka kotimatkalla tuli hieman ylimääräisiä mutkia, viisi viikkoani Derry~Londonderryssä olivat mahtavat ja ikimuistoiset. Kaupungissa riitti tekemistä ja ihmiset siellä olivat todella mukavia. Töihin menin joka aamu mielelläni, siihen suurena syynä mahtavat työkaverit ja mielenkiintoinen työ. Vaikka en vielekään ymmärrä paikallista murretta, uskon silti että englantini kehittyi paljon. Kaikenkaikkiaan Irlanti on täynnä mukavia ihmisiä ja maailman kauneinpia maisemia.

Viides viikko-töitä, Malin's Head ja Giant's Causeway

Tiistaina töissä jatkoin siitä mihin maanantaina jäin eli soittelin bussiyhtiöihin ja kyselin heidän sähköpostejaan, jos en ollut niitä muualta löytänyt. Vaikka joissain tapauksissa kielimuuri vähän häiritsikin, niin sain kuitenkin monta osoitetta, joihin lähetin Visit Derryn bussiparkista kertovan esitteen. Kun olin saanut soitettua bussi yhtiöt läpi, lähdin postiin postittamaan kortteja ja paketteja sekä bussi-asemalle hakemaan bussiaikatauluja. Päivän aikana olin myös kassalla ja neuvoin asiakkaita, neuvoessa huomasin, että tietoni kaupungista olivat kehittyneet ja minusta oli oikeasti apua asiakkaille. Olin edellisenä päivänä sopinut yhteyshenkilönäni toimivan opettajan kanssa, että hän tulisi hakemaan minua töistä ja veisi ajelemaan Irlannin rannikkoa pitkin Malin's Headiin, joka on Irlannin pohjoisin kohta. Ensiksi menimme kuitenkin Griannan of Aileach (en tiedä kirjoitinko oikein) nimiselle ennen ajanlaskun alkua rakennetulle kivikehälle, joka oli toiminut palvontapaikkana ja linnoituksena. Kehä oli korkean kukkulan päällä ja sieltä oli joka suuntaan hyvät näkymät niin Irlantiin, kuin Pohjois-Irlantiinkin. Sieltä matka jatkui kohti Malin's Headia. Matkalla pysähdyimme kaupalla, josta sain pussillisen paikallista syötävää meriruohoa(seawead), ulkonäöstään huolimatta se maistui hyvälle, maku toi mieleen sushin ja sitä kuulemma viedään paljon juuri Japaniin. Koko matkan Malin's Headiin maisemat olivat upeita rantoineen, kukkulooineen, lampaineen ja heinäkattoisine taloineen, tyypillisiä Irlantilaiselle maaseudulle. Malin's Headissa kuvattiin myös uusinta Star Wars elokuvaa ja tieltä näkyikin rekkoja ja lavasteita. Jos maisemat olivat olleet tähän asti upeita, niin sitä ne olivat myös määrämpäässämme. On vaikea löytää sanoja kuvaamaan näkymää, etelässä näkyi kukkuloita ja laaksoja, lännessä ja idässä kallioita ja rantoja, joita aallot piiskasivat ja pohjoisessa muutaman saaren lisäksi loputon meri, jonka takana olisi Islanti. Tarkkaan katsoessa horisontissa erottui hiukan myös Skotlannin rannikkoa. Matkalla takaisin Derryyn pysähdyimme eräässä pienessä kaupungissa syömässä viihtyisässä pubissa. Ruuaksi valitsin kuulemma Irlannille tyypillisen lihapadan, jossa oli lihan lisäksi ainakin porkkanaa sipulia ja paistettuja perunoita. Vaikka annos näytti melko pieneltä oli se silti todella täyttävä. Kotiin tultuani menin suoraan nukkumaan, koska keskiviikkona olisi taas töitä. 

Töihin päästyäni etsin bussiparkkitilastoista uusia yhtiöitä, joiden sähköpostiosoitteita aloin metsästämään. Hyllytin myös tavaraa myymälässä ja varastossa koitin löytää tilaa uusille esitteillä täpötäydestä hyllystä. Päivään mahtui myös myymistä ja asiakkaiden auttamista. Työpäivän loputtua menin kaupan kautta kämpille tekemään ruokaa.

Torstaina soittelin töissä taas bussiyhtiöille Irlannissa ja UK:ssa saadakseni lisää sähköpostiosoitteita, joihin sitten lähetin esitteen bussiparkista. Osallistuin myös bussikierrokselle ja näin kaupunkia taas hieman eri kulmasta sekä enemmän myös joen toisella puolella olevaa kaupunkia. Kierros kesti tunnin ja sen jälkeen olin taas hieman viisaampi ja osasin auttaa asiakkaita, jotka tulivat kyselemään kaupungista. Loppupäivä töissä meni kääriessä suklaata, jota oli paljon. Töiden jälkeen menin kauppoihin etsimään tuliaisia ja kotiin tekemään ruokaa.

Perjantaina oli viimeinen työpäiväni Visit Derryssä, joka oli ollut mahtava paikka ja josta minulla on vain hyvää sanottavaa. Päivä oli melko hiljainen ja se kului hyllyttäessä myymälässä ja asiakkaita auttaessa, kassalla päivystäessä ja suklaita kääriessä, minulle pidettiin myös pienet läksiäiset. Töiden jälkeen kävin vielä ostamassa lisää tuliaisia ja menin kotiin pakkaamaan, koska lauantaina vierailisin Giant's Causewayllä, joka on UNESCO:n maailmanperintökohde ja yksi Pohjois-Irlannin suurimmista nähtävyyksistä.

Jos perjantaina sää oli ollut lämmin ja aurinkoinen, lauantain sää oli sen vastakohta, kylmä ja sateinen. Lähdin kello kymmenen aikaan kohti Giant's Causewaytä tilataksilla,  kolmen ranskalaisopiskelijan kanssa, joista yksi oli myös töissä Visit Derryssä. Matka Derrystä Causewaylle kesti vähän yli tunnin, koska ajoimme maisemareittiä ja näkymät olivat jälleen kerran upeat. Causewaylle saavuttuamme lähdimme kävelemään jyrkänteen reunaa pitkin ja vaikka näkymät sieltä olivat silmiä hivelevät en oikein ymmärtänyt mikä Giant's Causewayssä silti oli niin erikoista. Tämä selvisi, kun menimme jyrkänteen alapuolelle, jylhien kallioiden ja meren välissä oli luonto oli muovannut kivestä viisikulmion muotoisia kuvioita, aivan kuin laattoja. En löytänyt selitystä miksi näin oli tapahtunut, mutta ainakin ymmärsin miksi paikka oli täysin ansaitusti maailmanperintökohde.      Sateesta ja tuulesta huolimatta viivyimme Giant's Causewayllä noin kaksi tuntia. Tämän jälkeen päätimme lähteä katsomaan Carrick-Reedessä olevaa köysisiltaa, joka ei ollut kaukana ja kuljetus kuljetus sinne taksilla kuului hintaan. Tuntuu että blogistani suurin osa on maisemien kehumista, mutta olkoot, koska niistä Irlanti on syystäkin tunnettu. Köysisillalla maisemat olivat ehkä matkani upeimmat. Aallot löivät valkoiseen merestä kohoavaan kallioon, johon vesi oli myös kaivertanut luolia ja lokit lentelivät vihreän ruohon peitossa olevien korkeiden saarien ympärillä, merta vastapäätä oli vihreitä niittyjä, joilla lampaat seisoskelivat ja niiden takana kohosi taas vihreitä kukkuloita. Ei ihme että Irlantia kutsutaan Emerald islandiksi. Köysisilta roikkui korkealla rannan ja saaren välissä ja vaikkei se pitkä ollutkaan huimasi sen ylittäminen silti hieman, mutta se oli sen arvoista. Kun puhelimiemme muotit olivat täynnä kuvia päätimme lähteä takaisin Derryyn. Matkalla satoi kaatamalla ja väsymys alkoi painaa. Kämpille tultuani nukahdan melkein heti hetkeksi ja herättyäni söin ja jatkoin pakkaamista ja kirjoitin blogia, siinä viimeinen iltani Derryssä kuluikin ja huomenna toivottavasti löytäisin itseni jälleen Suomesta.

Neljäs viikko-sähköposteja, ruokaa ja lisää Donegalia.

Neljäs viikkoni Derry~Londonderryssä alkoi töissä suuren tavarastin purulla. Ensiksi piti tarkistaa, että tavaraa oli tullut oikea määrä. Onneksi päivä ei ollut kiireinen ja sain apua tavaralistojen tarkistamisessa, muuten tekisin sitä vieläkin. Kun listat oli tarkistettu alettiin tavaroita hyllyttämään.
Tavaraa oli paljon ja laaja valikoima Irlanti- ja Guinness-aiheisia mukeja, tuoppeja, laseja, magneetteja, pyyhkeitä, pullonavaajia ja postikortteja. Työpäivä oli nopeasti ohi, koska tekemistä oli riittänyt. Töiden jälkeen tapasimme suomalaisopiskelijoiden kanssa opettajan Turun Ammatti-Instituutista, joka oli tullut täkäläisen koulun vieraaksi ja samalla katsomaan miten työharjoittelumme sujuu. Menimme pubiin puhumaan ja kertomaan kuulumisemme. Illalla pubin jälkeen menin kämpille syömään ja keräämään voimia tiistaille.
Tiistaina oli vuorossa työpaikkani järjestämä kierros, jonka tarkoituksena oli tutustuttaa eri alojen yrittäjiä toisiinsa ja lisätä yhteistyötä heidän välillään, mukaan tuli myös eilen saapunut opettaja. Kierros alkoi aamulla juuri avatussa Bishop's Gate-hotellissa, jossa oli ensin pieni powerpoint-esitys vanhan hotellirakennuksen kunnostamisesta ja sen jälkeen kierros hotellissa. Hotelli oli todella hieno ja uudet huoneet olivat todella viihtyisän näköisiä, varsinkin sviitti. Hotellirakennus oli joskus toiminut kaupungin eliitin kerhotalona ja kierros sisälsi paljon tarinoita hotellin historiasta. Kunnostuksessa oli hienosti säilytetty vanhan talon hienoimmat puolet ja henkilökunta vaikutti olevan työpaikastaan ylpeä, syystäkin. Hotellin jälkeen menimme Siege museumiin, joka sekin oli uusi. Museo kertoi kaupungin 1600-luvulla tapahtuneesta piirityksestä, jonka pituutta en nyt tarkkaan muista, mutta joka tapauksessa se oli pisin piiritys Britannian historiassa. Museota ylläpiti Apprentice Boys- niminen järjestö, joka oli saanut nimensä piirityksessä kaupungin portit sulkeneiden 13 miehen mukaan. Museo kertoi myös järjestön historiasta ja sen toiminnasta sekä sisarjärjestöistä. Museon yhteydessä oli Apprentice Boys Memorial Hall, jossa sijaitsi järjestöjen kokoustilat. Museon jälkeen menimme Garden of Reflectioniksi kutsuttuun taidegalleriaan jonka sisäpihalla oli kauniisti suunniteltu puutarha. Puutarhasta suunnistettiin kaupungin vanhimpaan baariin ja samassa yhteydessä toimivaan ravintolaan, joka oli joskus ollut elokuvateatteri. Ravintolassa saimme myös maukasta kalakeittoa. Ravintola oli suuri ja elokuvateatterimainen vaikutelma oli siinä säilytetty. Sieltä matka jatkui toiseen ravintolaan Legenderry Warehouseen, joka oli enemmän bistro-tyyppinen. Siellä tarjoiltiin hyviä leipiä joiden päällä oli erilaisia täytteitä. Ravintolan yläkerrassa oli kauppa jossa myytiin tauluja, huonekaluja ja muuta sisustustavaraa. Lopuksi oli Blackbird-nimisen, vasta avatun, pubin vuoro. Pub oli todella näyttävä ja viihtyisän oloinen. Pubissa oli kuulema myös laaja valikoima erilaisia juomia ja viikonloppuisin myös live-musiikkia. Meille pubissa tarjoiltiin todella hyvää
jälkiruokaa. Kierroksen jälkeen kävin kaupassa ja menin asunnolle lepäämään, koska illalla täkäläisen koulun opettaja veisi minut ja suomalaisen opettajan Irlannin puolelle syömään ja kiertämään Donegalia. Meitä tultiin hakemaan kello kuuden aikaan ja vietiin syömään Leterkennyyn Irlantiin. Ruuaksi valitsin fish&chipsin, joka maistui paremmalta kuin ensimmäisellä kerralla. Jälkiruokana söin perinteisen irlantilaisen vanukkaan tapaisen annoksen jonka nimeä en muista. Syömisen jälkeen lähdimme ajamaan pohjoiseen samaan suuntaan kuin viimeeksi, mutta vastapäistä
rantaa pitkin. Vaikka sää oli valitettavasti taas pilvinen, olivat maisemat silti henkeäsalpaavat. Matkan varrella näkyi myös paljon lampaita, joita Irlannissa ilmeisesti kasvatetaan paljon. Pimeän tultua maisemien katsominen kävi hankalaksi ja meidät vietiin asuinnoillemme. Kello oli jo paljon joten menin suoraa päätä nukkumaan.
Keskiviikkona jatkoin sähköpostien lähettelyä bussiyhtiöille, etsin netistä ja kirjasin ylös myös lisää sähköposteja yhtiöiltä joiden tiesimme tuovan matkustajia Derryyn. Työpäivään mahtui myös tuotteiden hinnoittelua, esillepanoa ja asiakaspalvelua. Töistä menin kämpille syömään ja nukkumaan, koska tiistaista tuntui olevan univelkaa.
Torstaina sain sähköpostit lähetettyä niille yhtiöille joiden osoitteet olivat tiedossa. Tämän jälkeen aloin soittelemaan läpi yhtiöitä joiden sähköpostia ei netistä löytynyt. Toki muutamaa osoitetta en ollut ensimmäisellä kerralla löytänyt, joten jatkoin bussiyhtiöiden nettisivujen selailuakin. Olin myös kassalla ja koitin parhaani mukaan auttaa asiakkaita.
Perjantaina kirjasin ylös bussien saapumisaikoja ja matkustajamääriä ja huomasin että bussiyhtiöille lähetetyt sähköpostit olivat menneet perille. Osallistuin myös tunnin mittaiselle opastetulle kävelykierroksille kaupungin muureilla. Kierros oli todella hyvä, jopa Will Ferrell oli muutama vuosi sitten käynyt samalla kierroksella. Muureilta oli upeat näkymät kaupungin ylle ja opin taas uutta
kaupungista ja sen historiasta. Kierroksen jälkeen kirjasin ylös maita joista oli lähetetty sähköpostia
ja yllätyin kuinka eksoottisia maita oli listassa oli. Vietin myös aikaa kassalla ja neuvoin asiakkaita, toivottavasti oikein. Vein myös postia postitoimistoon ja toiseen Visit Derry toimistoon ja frankkasin kirjeitä.  Sää on täällä hyvin vaihtelevaista, kävelykierroksella, joka siis kesti tunnin, ehti paistaa aurinko ja sataa rakeita.
Lauantaina menin ostoksille ja syömään muiden suomalaisten kanssa. Viikonloppuna kaupungissa järjestettiin jazz-festivaali ja kauppakeskuksissa, ravintoloissa, pubeissa ja Guildhallin edessä oli paljon live-musiikkia, tunnelma oli hyvä. Illalla tai yöllä menimme vielä yökerhoon, mutta ero Suomeen verrattuna oli pienempi kuin odotin.
Sunnuntai meni kokkaillessa ja  palautuessa yökerho-visiitistä.
Maanantaina oli kansallinen vapaapäivä, mutta kaupat ja turisti-info olivat auki. Vaikka minulle oli annettu mahdollisuus valita menenkö töihin vai en, olin unohtanut ilmoittaa pidänkö vapaapäivän vai en, niin sekaannusten välttämiseksi menin töihin. Töissä ja kaupungilla oli todella hiljaista, toki muutama asiakas ja bussiryhmä kävivät. Työpäivä kului bussiyhtiöiden sähköpostiosoitteita selvitellessä puhelimitse ja internetistä etsien. Olin myös kassalla ja opastin muutamaa asiakasta. Kohotimme myös selvittää miksi kassaraportin luvut eivät täsmänneet, onneksi syy kuitenkin löytyi.
Loppupäivä meni kaupassa, syödessä, skypetellessä ja blogia kirjoittaessa.

Kolmas viikko-töitä, irlantia ja puluja

Tiistaina tullessani töihin jatkoin maanataina aloittamani varaston siivousta. Kun se oli hoidettu sain tehtäväkseni soittaa läpi kaikki Pohjois-Irlannin turisti-infokeskukset ja tiedustella tarvitaanko niissä karttoja Derrystä. Tehtävä oli vaikeampi miltä se kuulostaa, koska paikallisen murteen ymmärtäminen on vielä melko heikolla tasolla. Sain kuitenkin tehtävän hoidettua kunnialla loppuun. Tämän jälkeen aloin pakata karttoja ja oppaita lähetettäväksi turisti-infoille ympäri Pohjois-Irlantia. Työpäiväni tiistaina sisälsi myös frankkausta, joka alkaa jo sujua hyvin, osoitetarrojen printtausta ja esitteiden kantamista.
Keskiviikkona jatkui karttojen ja oppaiden pakkaaminen, niillä on kuulemma kova kysyntä myös muualla Pohjois-Irlannissa. Toimin myös taas kuriirina kahden toimiston välillä, onneksi kaupunki on kuitenkin kompaktin kokoinen, joten pieni kävelyreissu on ihan mukava. Pikkuhiljaa myös kassakoneen käyttö alkaa sujua ja punnat ja pencet tulla tutummiksi. Myös bussiyhtiö-operaatiossa päästiin eteenpäin, kun sain aloittaa sähköpostien lähettämisen yhtiöille, joita onkin pitkä lista.
Aurinkoisena ja lämpimänä Torstaina töihin päästyäni jatkoin sähköpostien lähettelyä ja karttojen sekä oppaiden pakkaamista. Päivä sisälsi myös asiakaspalvelua ja kassan käyttöä. Sisälle oli myös jossain vaiheessa eksynyt pulupariskunta, joten piti olla varuillaan ettei ylä-ilmoista tule ikävää yllätystä. Torstaina saimme toisen työharjoittelian kanssa taas valita mihin nähtävyyteen haluamme tutustua. Päätimme käydä tutustumassa lähellä asuntoani sijaitsevassa komeassa St. Eugenen katolilaisessa katedraalissa, jonka kellot myös herättävät minut viikonloppuisin. Kävimme myös tutustumassa irlanninkielisessä kulttuurikeskuksessa joka oli matkan varrella. Siellä vierailusta emme saaneet paljoa irti, koska kaikki tosiaan siellä oli irlanninkielistä ja oma irlantini rajoittuu slanté:en (en tiedä kirjoitinko sitäkään oikein). Katedraali oli komea ja varsinkin illalla näyttävä kun valot valaisevat sen korkean kellotornin. Valitettavasti sisälle emme päässeet eteistä pitemmälle, koska siellä oli ilmeisesti kuoroharjoitukset menossa.
Perjantaina-aamuna meidät lähetettiin toisen työharjoittelian kanssa viemään tavaroita toiseen toimistoon, rikkomaan rahaa, viemään karttoja ja ostamaan linnunruokaa puluille ja niiden kaveriksi ilmestyneelle mustarastaalle, odotan innolla mikä otus maanantaina työpaikalla odottaa. Puluja Derryn keskustassa on paljon ja suurin osa niistä on kokoontunut Waterloo Place-nimiselle aukiolle jonka läpi kuljen aina mennessäni keskustaan, onneksi Hitchcokin "Linnut" on vielä katsomatta. Kun kartat ja muut oli viety ja linnunruuat tuotu piti varastoon alkaa tehdä tilaa maanantaina tulevalle tavaralle. Lyhensin taas listaa bussiyhtiöille lähetettävistä sähköposteista ja se työ alkaa olla valmis. Lopuksi vein vielä frankkaamani kirjeet postiin. Ilta kului syödessä, skypetellessä ja leffaa katsoessa.
Lauantaina sain nukkua myöhään ja se teki hyvää, koska oli sitten Suomessa tai täällä aikaisin herätyskelloon herääminen on aina yhtä epämukavaa. Pyykkikoneen ja kuivausrummun käyttö alkaa vähitellen tulla tutuksi.
Sunnuntai-aamuna pistin vielä paremmaksi kuin lauantaina, tulipahan ainakin nukuttua. Iltapäivällä kävin kaupassa ja toivoin takaisin tullessa täpötäyden kauppakassin kanssa, toivoin että asuinpaikkani olisi vähän matalammalla. Sitten oli ruuanlaiton vuoro, eli koitin pysyä poissa tieltä, kun ammattilaiset olivat vauhdissa. Ilta on kulunut blogin parissa.

Toinen viikko- töitä, nähtävyyksiä ja pubeja

Toinen viikkoni Derryssä käynnistyi maanantai aamuna jo rutiininomaisesti. Töissä jatkoin bussiyhtiö projektin parissa tekemällä listaa yhtiöiden sähköpostiosoitteista. Minulle opetettiin myös kirjeiden frankkeerausta eli suomeksi Wikipedian mukaan postimaksuarvon osoittavan leiman tekemistä. Työpäivään sisältyi myös "kuulustelu" perjantain museokäynnistä, eli kerroimme mitä opimme kaupungin perustajasta St. Columbasta. Työpäivän jälkeen ilta jatkui kauppareissulla ja ruoanlaitolla (valmisateria mikroon ja ulos).
Tiistaina jatkoin töissä edelleen bussiyhtiöiden yhteystietojen parissa. Suunnittelin myös sähköpostia joka yhtiöille lähetetään. Ensimmäisinä päivinäni täyttämäni lomake tarkistettiin ja kertasimme myös englannin kielioppia. Työpäivä kului nopeasti näiden ja muiden pienten tehtävien esim. esitteiden tulostamisen parissa. Kun pääsin töistä, opettaja paikallisesta koulusta, jonka kautta pääsin työharjoitteluun, tuli hakemaan minua ja vei minut rajan, jotai tuskin huomasi, yli Irlannin puolelle katsomaan Donegalin rannikkoa. Ja se tosiaan oli katsomisen arvoinen! Vaikka sää oli harmaa ja pilvinen, jyrkät kalliot,vihreät vuoret, meri ja sen hiekkarannat olivat upea näky. Koska yhteyshenkilönä kuuluu täysin vapaaehtoistyöllä toimivaan meripelastuslaitokseen, pääsin myös tutustumaan heidän uuteen pelastusalukseensa, joka oli hieno sekin.
Keskiviikkona töissä kävin postittamassa kirjeitä ja hoitamassa muita työpaikkani asioita kaupungilla.  Jatkoin myös bussiyhtiöprojektia edelleen kirjoittamalla ylös yhteystietoja ja suunnittelemalla sähköpostia. Lisäksi tein myös muita pikkuhommia, tarkistin tulleiden tuotteiden lähetyslistat ja muokkasin hyllyjä. Ilta meni ruokaalaittaessa.
Torstaina sain töissä valmiiksi bussiyhtiöiden yhteystietolistauksen ja sähköpostin, joka yhtiöille lähetetään, jos ehdotukseni saa hyväksynnän. Kirjasin ylös myös turistibussin saapumisaikoja ja kertasin englannin kielioppia. Vaikka olen nauttinut ajastani täällä, jostain syystä olen kokoajana väsynyt, en tiedä johtuuko se ajatustyön suuremmasta määrästä vai siitä, että huoneeseeni kuuluu kaikki hälinä ulkopuolelta.
Perjantaina frankkasin kirjeitä ja vein ne postiin. Lisäksi päivitin kalenteriin saapuvat turistibussin ja täytin hyllyjä esitteillä. Perjantaina oli taas vuorossa viikottainen museokäynti. Tälläkertaa kohteeksi valikoitui Museum of FreeDerry, joka kertoi Bloody Sundaysta ja troublesseista. Kokemus oli tunteita herättävä ja liikuttava ja herätti kysymyksen "miten tälläistä on voinut tapahtua Euroopassa vielä 70-luvulla?".
Lauantaina oli vuorossa muutto alkuperäisen suunnitelman mukaiseen majoitukseen. Muutto sujui vaivattomasti ja uusi asuinpaikka on tilavampi ja elämä on käytännöllisempää. Tutustuin myös paremmin kahteen muuhun suomalaiseen opiskelijaan, jotka olivat tulleet maanantaina ja muuttivat samaan taloon. Nukun myös yöni paremmin, koska talo sijaitsee kauempana keskustasta ja täällä on vähemmän hälyä.
Sunnuntaina heräsin ja aurinko (ainakin melkein) paistoi. Päivä kului pyytäessä ja kauppassa käydessä. Ruuan jälkeen lähdimme tutustumaan irlantilaisille tärkeään paikkaan: pubiin. Vaikka oli sunnuntai-ilta pubeissa oli täysi meno päällä ja ihmisillä oli hauskaa. Myös meteli oli kova ja oman äänen kuuleminen saati paikallisten puheen ymmärtäminen oli vaikeaa. Lähdin kuitenkin nukkumaan melko aikaisin, koska maanantaina oli työpäivä.
Töissä pubireissuni ja kokemukseni kiinnostivat kovasti ja huomasin että aiheesta riittää paikallisten kanssa puhuttavaa. Työpäiväni kului frankatessa ja postissa ja muissa työpaikan asioilla käydessä. Vaikka tietämykseni Derrystä ei ole kovinkaan suuri huomasin silti pystyväni auttamaan asiakkaita. Järjestelin myös esitteitä ja opaskirjoja, printtasin lisää esitteitä sekä kertasin perjantaista museokäyntiä työpaikkaohjaajan ja toisen työharjoittelian kanssa. Ilta kuluu kauppareissusta, ruuanlaitossa ja blogin kirjoittamisessa.

Ensimmäinen viikko

Tiistai oli ensimmäinen työpäiväni täällä. Kiitos maanantaisen opastuskierroksen saavuin työpaikalleni ajoissa ja ilman mutkia matkassa. Työpaikallani minut otettiin hyvin vastaan ja pienen tutustumiskierroksen jälkeen sain täytettäväkseni eräänlaisen "kokeen" jossa oli kaupunkiin ja lähiympäristöön liittyviä kysymyksiä joihin sain etsiä tietoa netistä ja turstiesitteistä. Loppupäivä sujui nopeasti sitä täyttäessä. Työpäivän loputtua oli kauppareissun vuoro ja mukaan tarttui pasta-ainekset. Majapaikkani keittiö näytti kuitenkin sen verran monimutkaiselta etten ruvennut selvittämään miten se toimii vaan suuntasin tuttuun ja turvalliseen Subwayhin. Myöhemmin illalla sain myös ohjeita keittiön käyttöön, jotta saisin tulevaisuudessa tehdä itse ruokani.

Keskiviikkona kaikki arkiset asiat alkoivat sujua helpommin ja tuntui että sopeutumiseni oli ottanut suuren harppauksen eteenpäin. Töissä sain paikallituntemusta käsittelevän tehtäväni valmiiksi ja minulle esiteltiin projekti johon tulisin käyttämään täällä paljon aikaa. Projektina on saada viereisestä bussiparkista asiakkaat työpaikalleni, joten olin tyytyväinen kun sain koulutustasi vastaavan työtehtävän. Pääsin taas myös pienelle tutustumiskierrokselle kaupungintaloon tai Guildhalliin joksi sitä täällä kutsutaan. Talo oli komea sisällä olleiden opasteiden mukaan goottilaista tyyliä edustava ja1800-luvun lopulla rakennettu. Myös ikkunat ovat komeat aivankuin samantyylisissä kirkoissa ja sisältäpäin katsottuna niissä oli kaupungin historiaan liittyviä kuvia. Ilma täällä on huvittava aamulla kun menin ulos satoi, kun olin hakenut sateenvarjoni ja kävellyt muutaman metrin sade loppui ja kun tulin töistä taivaalta alkoi yhtäkkiä tippua rakeita. Illalla koin viellä pienen yllätyksen kun majapaikkaani saapui ryhmä suomalaisia.

Torstaina jatkoin töissä minulle annettua projektia kokoamalla eri bussifirmojen yhteystietoja ja hahmottelemalla sähköpostia joka niille lähetettäisiin, jotta ne ohjaisivat asiakkaansa meille. Töissä aika kuluu todella nopeasti ja paikasta minulla on vain hyvää sanottavaa ja työkaverit ovat mukavia niinkuin kaikki paikalliset kokemukseni mukaan. Iltaisin olen vain todella väsynyt, joka todennäköisesti johtuu siitä, että englannin puhuminen ja ymmärtäminen tuottaa minulle kaksinverroin ajatustyötä.

Perjantai oli sateisin päivä tähän menessä, onneksi olen sisätöissä. Työpäivääni sisältyi paljon kopiokoneen käyttä ja papereiden monistamista ja muita pieniä tehtäviä kuten vuokrapyörien ja esitteiden kantamista. Työpaikalla vieraili myös kouluryhmä jostainpäin Britanniaa ja heille pidettiin powerpoint esitys Visit Derryn toiminnasta, myös minä ja toinen työpaikalla oleva vaihto-oppilas saimme seurata esitystä. Työpäivän lopuksi vierailimme kaupungin perustajalle, St. Columballe omistetussa museossa, jossa kerrottiin pyhimyksen elämästä ja kirjoista joita hän ja muut munkit olivat kirjoittaneet. Illalla menin muutaman muun vaihto-oppilaan kanssa syömään paikalliseen ravintolaan fish&chipsiä. Täällä kaikki ruoka tuntuu menevän rasvakeittimen kautta ja ei se välttämättä huono asia ole.

Lauantaina koitin nukkua pitkään jotta pääsisin väsymyksestä eroon. Se ei onnistunut mm. kirkonkellojen ja majatalon "paperisten" seinien takia, epäilen myös vahvasti että yläpuolellani järjestetään aamuisin norsudisko, sieltä kuuluvan töminän takia. Päivällä vierailimme muiden vaihto-oppilaiden kanssa Peacebridgellä, joen yli menevällä pitkällä kävelysilalla, josta on hyvät näkymät kaupungille sekä ympärillä oleville kukkuloille. Loppupäivä kului kaupungilla kierrellessä. Kävellessäni kotiin alkoi taas tulla rakeita ja hetkenpäästä tehdessäni ruokaa, katsoin ikkunasta ulos maa oli aivan rakeiden peitossa. Paikan isännän mukaan sää oli poikkeuksellinen. Onneksi päivällä paistoi jopa aurinko, muuten Peacebridge-vierailu olisi siirtynyt muuhun päivään.

Welcome abroad

Huonosti nukutun yön jälkeen alkoi aamu kahden aikaan Turun bussiasemalla, josta bussi lähti kohti Helsinki-Vantaan lentoaseman 2 terminaalia. Kenttämuodollisuuksien jälkeen pääsin koneeseen joka suuntasi kohti Lontoon Heathrowta. Minulla kävi tuuri, koska lentokone jolla lennettiin oli jostain syystä mannertenvälisiin lentoihin käytettävä, mikä tarkoitti suurempaa tilaa ja omaa ruutua edessä istuvan selkänojasta.
Heathrowlle saapuessani koitti koneen vaihto jonka olin arvioinut matkan haastavimmaksi vaiheeksi. Kaikki kuitenkin sujui odotettua paremmin ja istuin noin puolentoista tunnin päästä tyytyväisenä British Airwaysin koneessa Belfastiin. Koostaan huolimatta ja ehkä siitä johtuen Heathrow oli upea ja viihtyisä kenttä.
Matka Belfastiin kesti noin viisikymmentä minuuttia ja matkatavarani saatuani pääsin sopivasti bussiin (tai tila-autoon) joka lähti kohti lopullista määränpäätäni Londonderryä.
Matka sujui osaksi ihaillessa upeita maisemia: vihreitä kukkuloita pieniä kyliä ja linnoja, sekä valveilla olon ja unen rajamailla.
Derryssä bussipysäkiltä otin taksin jonka piti viedä minut majapaikkaani, mutta erään puhelun jälkeen kuulin, että ensimmäiset kaksi viikkoa viettäisin toisessa, kuitenkin yhtä viihtyisässä paikassa. Lisäksi minua oltiin oltu bussipysäkillä vastassa yhteyskoulun puolesta, mutta informaatiokatkokseen vuoksi menin pitemmän kaavan kautta. Kaikki kuitenkin sujui hyvin ja tavoitin. Hän esitteli minulle kaupungin keskustaa jossa kaikki oli sopivasti kävelymatkan päässä, mutta ei Londonderry silti vaikuta miltään tuppukylältä. Toivottavasti totun pian paikallisten murteeseen ja vasemmanpuoleisen liikenteeseen. Huomenna on määrä aloittaa työt Visit Derryssä.